Ruokailuun liittyy valtava määrä valintoja, jotka voivat saada pään pyörälle.
Ruoka on ollut minulle aina tärkeä osa elämääni ja olen hyvin kiinnostunut terveellisestä ruuasta. Olen myös (ollut) se tyyppi, joka helposti hurahtaa erilaisiin ruokavillityksiin ja trendeihin… Olen ollut mehupaastolla, joka päättyi siihen, että olin toisena iltana pyörtymäisilläni nälästä. Olen aloittanut aamuni juomalla sitruunavettä ja syömällä kasan vitamiineja, kunnes huomasin tulevani niistä vain huonovointiseksi. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olen innoissani ostanut erilaisia superfoodeja, jotka ovat hyvin pian jääneet käyttämättöminä kaapin perälle, koska ne ovat olleet kammottavan makuisia tai niiden käyttö on vain yksinkertaisesti unohtunut. Olen myös ollut tiukka itselleni siitä mitä saan syödä ja mitä en, mikä ruoka on tarpeeksi terveellistä.
Valintojen vaikeus
Ruuan terveellisyyden lisäksi minulle harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet myös muut ruokaan liittyvät valinnat. Ruoka on iso osa jokaisen arkea ja omat ruokavalinnat ovat vaikuttamista . Olen pohtinut paljon sitä, minkälaista ruokaa haluan syödä ja minkälaista ruuan tuottamista tukea. Välillä tuntuu, että valitsee sitä niin tai näin, on se aina jotenkin väärin kuitenkin. Kokemukseni mukaan melko nopeasti sitä saakin itsensä niin sanotusti sekaisin ruuasta. Enkä usko olevani ainut, jolle näin on käynyt.
Ruokaan ja sen alkuperään liittyviä asioita on mielestäni tärkeää pohtia, mutta liian suurta huolta ja murhetta siitä ei kannata itselleen tehdä. Olennaista lienee pohtia, mikä on itselle tärkeää ja pyrkiä tekemään valintoja niin että ne sopivat omiin arvoihin. Toinen tärkeä asia on armollisuus itseä kohtaan, sitä ainakin minä olen ihan tietoisesti opetellut. Eettisten, ekologisten ja osittain terveydellistenkin syiden vuoksi suosin kasvispainotteista ruokavaliota ja usein valitsen myös vegaanisen vaihtoehdon. Ostan luomua ja kotimaista, jos se on mahdollista. Ehdoton en kuitenkaan enää ole päätösteni suhteen, myös mieliteot ohjaavat toisinaan valintojani.
”Less is more”
Tällä hetkellä koen, että olen löytänyt ruokailuuni tasapainon. Olen ymmärtänyt, että ruokailussa todellakin pätee tämä kliseinen kultainen keskitie, joskus jopa ”Less is more”. Terveellinen ruokavalio, ilman sen kummempia monimutkaisuuksia, on minulle sopivin. Monipuolisen ruokavalion ansiosta vitamiineista minulle riittää yleensä pelkkä D-vitamiini ja jos olen halunnut hifistellä, on siihenkin riittänyt vähän vähempi määrä superfoodeja. Ovathan kotimaiset marjatkin loistavaa superruokaa!
Kun sitten olen saanut päätettyä sen, mitä haluaisin lautaseltani syödä, on edessä vielä kysymys siitä, miten se ruoka lautaselleni päätyy. Unelmaelämässäni tekisin kaikki ruokani alusta loppuun itse puhtaista raaka-aineista. Aamut alkaisivat ihanilla smoothieilla ja tuorepuuroilla, päivällinen olisi aina alusta loppuun itse tehtyä ja iltapalalla syötäisiin itsetehtyä siemennäkkäriä tai granolaa soijajogurtin kera. Pöytä olisi kauniisti katettu ja ruoan tarjoiluun panostettu. Arjessa totuus on kuitenkin usein hyvin toisenlainen. Olen oppinut olemaan itselleni armollinen tässäkin asiassa. Vähempikin riittää. Kaupasta saa terveellisiä vaihtoehtoja myös valmisruokina ja välillä aamupalaksi kelpaa lennossa syöty pikapuuro ilman lisukkeita.
Tässä yhden päivän päivällinen: luomu hernekeitto purkista, banaaniletut marjoilla ja kasvisleivät. Jaksoin hieman panostaa ruokaan (banaaniletut) ja kattaukseen (kynttilä + servietti), mutta kauppaan en jaksanut lähteä, joten tämä ateria koostui siitä, mitä kaapista löytyi.
Aiemmin en oikein edes pitänyt ruuanlaitosta. Luulen sen liittyneen siihen, että yleensä kun olin tekemässä ruokaa oli nälkä ja kiire. Silloin ruuanlaitto ei tosiaankaan ole mukavaa. Nykyään olen pyrkinyt helpottamaan arkea tekemällä ruokaa kerralla enemmän, jolloin siitä riittää useammaksi päiväksi ja hyödyntämään myös valmisruokia. Vapaapäivinä on ihanaa kokeilla jotakin uutta reseptiä, kattaa pöytä kauniisti ja kutsua ystäviä tai läheisiä syömään! Ruuan pitäisi tuoda iloa, nautintoa ja hyvinvointia. Niin sen pitää olla. En halua enää olla sekaisin ruuasta.
Silja Poikonen, terveystieteiden opiskelija