Onko kehosi emäksinen vai hapan? Ja mitä sen pitäisi olla? Mikä on ruoan merkitys tässä kaikessa? pH-dieetti kuulostaa äkkiseltään ihan järkevältä, mutta taustalla on yksi iso ristiriita.
pH-dieetti ei ole ehkä saavuttanut kaikkein huiminta suosiota eri ravitsemusaaltojen joukossa, mutta sen noudattajia tulee vastoin tasaisin väliajoin. Ruokavalion isä, tohtori Young, vilahtelee monessa aihetta käsittelevässä artikkelissa. Dieetin idea on emäksöidä hapanta kehoa ruoka-aineiden avulla, sillä kehon happamuus voi teorian mukaan johtaa esimerkiksi ylipainoon ja sairauksiin.
Ruokavaliossa suositeltavia, emäksisen vaikutuksen aikaansaavia ruoka-aineita ovat ainakin kasvikset, marjat, hedelmät sekä jotkin pähkinät ja tietyt öljyt. Välttää kannattaisi maitotuotteita, viljaa, lihaa, kananmunia, kalaa ja prosessoituja öljyjä, joiden sanotaan happamoittavan elimistöä. Toisaalta kvinoaa, hirssiä ja tattaria voi syödä, mikä on jo helpotus ravintoaineiden riittävää saantia ajatellen. Ilman näitä sallittuja viljalajikkeita pH-dieetti olisikin muistuttanut paleodieettiä ilman eläinperäisiä tuotteita.
Aamiaisellani on elimistöä happamoittavia ruoka-aineita, jotka eivät sovi pH-dieettiin.
pH-ruokavaliossa on yksi iso mutta: perustelut. Todellisuudessa elimistön pH on hyvin tarkkaan säädelty, sillä entsyymit tarvitsevat reaktioihinsa tietynlaisen ympäristön. Tätä ei voi niin vain horjuttaa sillä, mitä suuhunsa laittaa. Ruoka kyllä saa aikaan happo-emästasapainon muutoksia, mutta esimerkiksi ylimääräiset hapot eritetään pois hengityksen ja virtsan kautta. Myös veren puskurijärjestelmät osallistuvat pH:n säätelyyn. Hapot eivät siis jää tekemään tuhojaan.
On kyllä totta, että kasviksissa on emäksisiä aineita, jotka neutraloivat happoja. Mutta jos kehon pH-tasapaino on oikeasti pielessä, eivät kasvikset pelasta tilannetta. Silloin on häikkää jossain muualla kuin ruokavaliossa.
Vaikka pH-dieetin takana on omintakeinen teoria, pitäähän sitä kokeilla. Ja kyllä sen noudattaminen oli sekasyöjälle ihan yhtä työlästä kuin miltä paperillakin näytti. Ongelmalliseksi muodostuivat (taas) hiilihydraatit, joiden saannin pitää omalla kohdallani olla varsin runsas liikuntamäärän vuoksi. Juurekset, hedelmät ja joukko harvinaisempia viljoja tuntuivat yhtäkkiä kovin rajoittavalta valikoimalta hiilihydraattien lähteitä, jos on tottunut syömään esimerkiksi lounasravintoloissa (ja syömään paljon).
Hedelmät ovat pH-dieetin mukaista syötävää.
Vaikka tausta on ihan eri, pH-dieetti on pitkälti samanlainen kuin vegaaniruokavalio, johon on vain tuotu rajoituksia viljalajikkeiden osalta. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti jääkin helposti vajaaksi, jos lähtee suin päin suhteeseen pH-dieetin kanssa. Huolellinen valmistautuminen mahdollistaa kuitenkin tasapainoisen ravintoaineiden ja esimerkiksi aminohappojen saannin. On myös hyvä huomioida esimerkiksi sellaisia asioita kuin välttämättömien omega-3-rasvahappojen saanti: jos rypsiöljy lasketaan prosessoiduksi öljyksi eikä kalaa voi syödä, on ne saatava esimerkiksi hamppuöljystä.
Ei ole ollenkaan hassumpi neuvo kehottaa syömään emäksisiä ruokia, kun se käytännössä tarkoittaa runsasta kasvikunnan tuotteiden käyttöä. pH-dieettiä noudattamalla voi hyvinkin viedä ruokavalionsa paremmille urille. Mutta olisiko kuitenkin niin, että dieetin mahdolliset hyvinvointia lisäävät vaikutukset tulevat yleisesti kasvisten käytön lisäämisesta ja pidemmällä aikavälillä esimerkiksi punaisen lihan korvaamisesta muilla proteiininlähteillä - joihin myös ihan sen tutkitun tiedon perusteella kannustetaan?
Summa summarun, lisää kasviksia koneeseen!
Laura