Vihdoinkin saadaan nauttia kesästä ja mökkeilystä ja ottaa rennosti. Kuten suomalaiseen mökkeilyyn kuitenkin usein kuuluu, on melkein jatkuvasti kehitteillä pieniä tai vähän isompiakin projekteja - niitähän vanhan mökin pihapiirissä riittää.
Ainakin kokkailu ja leivonta on mökillä rentoa puuhaa. Lettu- ja piirakkataikinat sekoitellaan omasta päästä, ja jos jotain aineksia puuttuu, niin improvisoidaan.
Tykkään käyttää ruoanlaitossa ja leivonnassa luonnonantimia, joita täällä on tietysti yllin kyllin. Järvestä, jonka rannalla mökkimme nököttää, saa helposti kalastettua itselleen lounaan tai päivällisen vaikka joka päivä ihan pelkällä mato-ongella. Minut on opetettu kalastamaan, perkaamaan ja tietysti syömään kaloja jo lapsena, ja onhan taidoista ja tottumuksista hyötyä edelleen. Tänä kesänä olen nostanut järvestä ns. roskakaloja, eli lahnaa ja särkeä, jotka maistuvat minulle aivan mainiosti. Kalat paistan valurautapannulla ja maustan ronskisti tuoreella chilillä, soijakastikkeella ja yrteillä. Etenkin korianteri on suosikkini!
Tuoreet itsepoimitut mustikat ovat voittamattoman makuisia mustikkapiirakassa. Mustikanlehdistä voi hauduttaa yrttiteetä tai syödä sellaisenaan salaatin seassa. Lehdet sisältävät muuten ainesosia, jotka auttavat suojaamaan sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta myös oksaalihappoa, joten liiallista käyttöä kannattaa välttää.
Mökillä sauna lämpiää joka päivä, ja lauteilla on hyvä kuivata kasveja syötäväksi. Olen kuivannut maitohorsman kukkia ja lehtiä, sekä mesiangervon kukintoja. Lehdet voi murskata esimerkiksi kakku- tai lettutaikinaan, ja annokset voi koristella kauniilla kuivatuilla syötävillä kukilla. Mesiangervo sisältää salisyylihappoa eli aspiriinia, joten allergiat täytyy ottaa huomioon sitä maistellessa.
Ihanin kahvittelupaikka on tietysti laiturinnokka. Simppeliin ja tunnelmalliseen mökkikattaukseen sopivat kaislat ja luonnonkukat, pellavaliinat, vanhat eripariset lusikat, sekä puu- ja emaliastiat.
Leppoisaa heinäkuuta!