Sydänmerkki julkaisi vastikään tutkimuksen, jonka mukaan ruoka ahdistaa kolmasosaa suomalaisista. Se on aika paljon, mutta ei toisaalta yllätä. Vinkkejä, ohjeita ja suosituksia ravinnon osalta riittää, eivätkä ristiriitaiset näkemykset asiaa ainakaan auta. Paljon puhutut kauneusihanteet elävät yhä, vaikka vaatimusta tiettyyn muottiin mahtumisesta on myös viime aikoina ansiokkaasti kumottu.
Mutta on ravitsemuksen ammattilaisellakin ruokaan liittyvät ahdistuksensa. Tai no, ehkä niitä voisi kutsua ennemmin ruokaharmeiksi. Listasin muutaman asian, joka syömisessäni minua vaivaa, ärsyttää ja ehkä välillä vähän ahdistaakin:
- en innostu ruoanlaitosta
- en jaksa etsiä uusia reseptejä enkä kokeilla uusia ruokia
- en panosta illalliseen niin paljon kuin haluaisin
- täysjyvä olisi hyväksi, mutta vaalea vilja maistuu ihanalta
- syön aina samoja kalalajeja (siis lohta)
- en syö vähemmän suolaa, vaikka tiedän miten se tehdään
- rakastan rasvaisia maitotuotteita, smetanaa, juustoja ja kermaa ja voin syödä niitä paljon vaikeuksitta - tämä on ongelma monella tapaa ;)
- mietin, nouseeko paino "huomaamatta" iän myötä
- lisäksi on joukko ruoan ekologisuuteen, muovijätteeseen ja ruoan epätasaiseen jakautumiseen liittyviä ahdistuksia, mutta tässä keskityin ravitsemusnäkökulmaan.
Näiden ruokaharmituksieni kanssa pystyn elämään. Siedän syömiseni epätäydellisyyksiä, ja ehkä joskus jaksan niihin enemmän panostaa. Ennen kaikkea uskon, että minulla on syömiseni kehittämiseen myös työkaluja, jos joskus into kalaruokien monipuolistamiseen tai suolan vähentämiseen syttyy.
Jos taas itselle on epävarmaa, mikä omassa syömisessä ylipäätään mättää ja mistä lähteä lempeästi liikkeelle, voi ravitsemuksen ammattilaisen apu olla tarpeen. Syömisessä, kuten muussakin elämässä, pitää kuitenkin oppia sietämään sopivassa määrin heikompia valintoja ilman sen suurempaa kriisiä - joskus on kurvattava Mäkkärin kautta. Oleellista on löytää tasapaino sen välillä, mikä riittää itselle, mitä on vielä valmis työstämään ja mistä valmis luopumaan, näillä voimavaroilla ja tässä elämäntilanteessa. Helpommin sanottu kuin syöty.
Lämmintä kesää!
Laura