Siinä missä minä nautin kun saan laittaa vatsaani jotain ravitsevaa ja mielellään hyvää tekevää, ei lapsilta tätä minun aikuisiällä omaksumaani ominaisuutta löydy. Mielihyvä ruoasta tulee heille pelkästään siitä, että maku on tuttu ja ruoka herkullista.
Lasagne kuuluu suomalaisten suosikkiruokiin niin kotona, koulussa kuin työpaikan ruokalassa. Maku täytteineen on suhteellisen sama joka paikassa.
Suhteeni lasagneen on vaihteleva, sillä tahdon syödä mahdollisimman ravitsevaa ruokaa, joka mielellään jättää energisen olon syönnin jälkeen. Lasagne ei ikävä kyllä ole tällainen ruoka, mutta kyllä se silti kuuluu minunkin suosikkiruokiini.
Olen ehtinyt vuosien aikana tuunaamaan lasagnea enemmän kuin amispoika autoaan.
Meillä on syöty kasvislasagnea, lasagnea jossa jauhelihan virkaa toimittaa soijarouhe tai pelkkä porkkana. Olen jopa yrittänyt kutsua kvinoasta valmistettua laatikkoa lasagneksi. Kastikettakin on tuunailtu kevyemmäksi erilaisin keinoin.
Meillä kun lasagnekastikkeeseen ei lasten mielestä saisi lisätä porkkanaakaan. Sillä jos sen erehdyksen olen joskus tehnyt, on heti jonkun tarkkaakin tarkempi makuaisti värähtänyt. Silloin siitä myös ilmoitetaan kovaan ääneen koko pöytäseurueelle, että täällä on porkkanaa - mä en syö.
Heidän mielestään porkkana syödään porkkanana ja lasagne, niin no, ilman sitä porkkanaa. Ja vaikka minkälaisella mikroraastimella olisin sen porkkanan sinne kastikkeeseen raastanut, huomataan se aina.
Jos lasten mielestä on maku kärsinyt näiden kokeilujeni aikana, ovat myös hermoni kärsineet, sillä en vaan saa lapsia syömään ”feikkilasagnea". Tai jos saan, saan osakseni pahansuopia mulkoiluja ja hyi-kommentteja. Kaiken kukkuraksi jää hyvä ruoka usein myös syömättä. Joka taas johtaa siihen, etten viitsi heittää hyvää ruokaa roskiin ja kauhon itse seuraavat kolme päivää lasagnea lounaalla. Ei mikään ihanneyhtälö sekään.
Joten olen nyt päättänyt, että jätän lasagnen rauhaan. Olen julistanut aselevon. Ainakin niin kauaksi aikaa, kun lapset vielä asuvat kotona tai kehittävät yhtä kultivoituneen makuaistin kuin äidillänsä.
Meillä syödään siis nykyään lasagne lasagnena ja porkkanat porkkanoina. Tosin yhden kompromissin olen kuitenkin tehnyt: lasagnelevyt olen salaa vaihtanut täysjyvälasagnelevyiksi. Sitä ei vielä ole kukaan huomannut. Hykertelen siis tyytyväisenä, kun näen lasagnen katoavan nälkäisiin suihin, edes hieman terveellisempänä versiona.
Lasagne
6 annosta
Jauhelihakastike
400 g jauhelihaa
1 sipuli, kuutioituna
1 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa-yrtit
2 dl vettä
1/2 tl suolaa, tai tarpeen mukaan
1 tl mustapippuria
1 rkl oreganoa
Juustokastike
3 rkl öljyä
4 rkl vehnäjauhoja
1 l rasvatonta maitoa
100 g juustoraastetta
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl valkopippuria, jauhettua
1/2 tl suolaa
Tarvitset lisäksi
n. 12 täysjyvälasagnelevyä
Jauhelihakastikkeen valmistus
Ruskista jauheliha ja sipuli öljyssä. Lisää joukkoon tomaattimurska, vesi ja mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.
Juustokastikkeen valmistus
Sekoita maito, jauhot ja öljy pinnoitetussa kattilassa. Anna kastikkeen kiehua, samalla sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää kastikkeeseen juustoraaste ja mausteet. Sekoittele kunnes juusto on sulanut.
Kokoaminen
Laita suorakaiteen muotoisen vuoan pohjalle ensin kerros jauhelihakastiketta ja sen päälle juustokastiketta. Aseta tämän jälkeen kerros pastalevyjä ja taas jauhelihakastiketta ja juustokastiketta. Toista ja jätä päällimmäiseksi lasagnelevykerros ja juustokastiketta ohut kerros. Paista 175-asteisessa uunissa, uunin alimmalla ritilätasolla noin 40-50 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.
Tarjoa lasagne raikkaan vihersalaatin tai vaikkapa porkkanasalaatin kera.
