Olin suunnitellut kirjoittavani teille tästä kolenevasta kelistä ja ihanan lämmittävästä pataruoasta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat matkan varrella. Yhtäkkiä huomasinkin pyöritteleväni mielessäni inhokkiruokia. Jos kuitenkin peruutetaan ensin vähän ja valmistetaan alta päivän resepti, intialainen kanapata kikherneillä.
Totta tosiaan, tähän vuodenaikaan sopii hyvin tarjottavaksi lämmittävät pataruoat. Sitä paremmat, mitä värikkäämmät ja mausteisemmat. Ainakin, jos minulta kysytään.
Siitä se idea sitten lähti, tehdä kanapataa intialaisittain. Väriä, fiilistä, tunnetta ja tuoksua tästä padasta ei ainakaan puutu, intoilin samalla, kun puuhailin padan äärellä.
Olin saanut kauniin keltaisena hohkavan padan pöytään, kun kuulin ensimmäisen pettyneen ei-huudon. Käännyin kummastuneena katsomaan, kun jo toinenkin pettymyksen huokaus kuului samasta ruokapöydästä.
Asiaa ei tarvinnut kauaa ihmetellä tai edes kysyä, missä vika, kun näin haarukan jo käyvän kiivasta tahtia lautasella.
Päivän kysymys johdattelee meidät inhokkiruoan pariin:
-Oliko tähän pakko laittaa rusinoita?
Niin, oliko niitä rusinoita nyt ihan pakko sitten upottaa sinne kanapataan, mietin. Muistin nimittäin rusinoista omat tuskaiset vatsanväänteeni, kun jouduin lapsena syömään maksalaatikkoa. Maksalaatikko olisi varmaan muuten menetellyt, mutta ne inhottavan pulleiksi kypsyneet rusinat, maksalaatikon seassa saavat vieläkin vilunväreet kulkemaan niskassani.
Vaikka ne yritti sieltä maksalaatikon seasta poimia pois, hyvin tarkkuutta vaativaa tekniikkaa käyttäen, ei jokaista pulleroista rusinaa välttämättä huomannut. Yökkäykset sitten paljastivat muulle perheelle, että siellä taisi mennä rusina alas, joskus tosin myös vauhdilla ylös.
Pienoinen syyllisyydenpistos käväisi kieltämättä sydämessä, kun katsoin kaunista pataa ja siellä kelluvia rusinoita. Huomautuksena mainittakoon, että rusinat eivät enää aiheuta itselläni vilunväristyksiä, päinvastoin.
Olin ollut skeptisempi sen suhteen, että intialaisen padan eksoottiset mausteet olisivat aiheuttaneet lapsissa nurinaa. Kardemumma ja kaneli kun mielletään ennemminkin makeiden leivonnaisten mausteeksi.
Mietitte varmaankin, että maistuiko ruoka sitten lapsille? Kun rusinat oli siirretty kauniisti lautasen syrjään, upposi pata parempiin suihin hetkessä. Ihan vinkkinä, että jos teillä on siellä ruokarajoitteisia, niin voitte hyvin jättää ne rusinat kokonaan poiskin reseptistä. Maistuu mainiolta ilmankin.
Mitä tästä opimme? Emme varmaankaan mitään. Aion jatkossakin lisätä rusinoita ja muita ei-niin-mieluisia ruoka-aineita ruokiin. (Pitäähän sitä nyt siirtää omat lapsuuden kauhukokemukset eteenpäin omille lapsille.) Jos ne rusinat tai muut eivät todellakaan maistu, niin ainahan ne voi sieltä noukkia pois.
Arvatkaa mikä kuitenkin jäi hykerryttämään tässä asiassa..
Lapset eivät edes huomanneet, että padassa oli kikherneitä. Sinne upposivat. Olivat niin keskittyneitä niihin rusinoihin!
Intialainen kanapata kikherneillä (ja rusinoilla)
n. 4:lle
2 rkl oliiviöljyä, sitruunan makuista
400 g kanafileitä ohuina suikaleina
1 sipuli kuutioituna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 rkl tuoretta inkivääriä raasteena
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl aitoa kanelijauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl korianterijauhetta
2 tl kurkumaa
400 g valutettuja kikherneitä (säilyke)
4 dl kookosmaitoa
4 dl kanalientä
2 tl tomaattipyrettä
1 dl tummia rusinoita
suolaa tarvittaessa maun mukaan
Tarjoiluun
maustamatonta jogurttia
sitruunan mehua
Lisäksi
Keitettyä riisiä 4:lle
Valmistus
1.Kuumenna öljy padassa. Ruskista kanafileet öljyssä kauttaaltaan.
2.Lisää pataan sipulit, inkivääriraaste, mausteet ja kikherneet. Kuullota vielä muutama minuutti.
3.Lisää joukkoon kookosmaito, kanaliemi, tomaattipyre ja rusinat. Anna padan kiehua kasaan, miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Sekoittele välillä.
4.Tarkista maku ja mausta tarpeen mukaan suolalla.
5.Tarjoa pata maustamattoman jogurtin ja sitruunan mehun kera, joita jokainen syöjä voi lisätä padan joukkoon maun mukaan.
