Isä tarvitsee hyvät yöunet niin kuin toki muukin perhe, jotta jaksaa taas seuraavana päivänä.
Isän kannattaa silloin panostaa hyvään iltapalaan, jotta uni tulee silmään ja yö ei mene sängyssä kieriskelyksi.
Joskus nuorempana tapasi tämä meidänkin isä herätä keskellä yötä ja hiipiä keittiöön. Katulampun vähäinen valo paljasti salaisuuden, isä istui keittiön pöydällä ja söi piparkakkuja ja joi maitolasillista.
Nyt kun isä on jo vähän vanhempi, ei piparkakut yöllä tule enää kysymykseenkään. Ainakaan jos isä tahtoo nukkua hyvin ja ilman närästystä.
Olen minä yrittänyt vaikka mitä keksiä hänelle iltapalaksi. Yleensä jostain syystä illalla iskee useimmiten napostelun himo. ( Voi kyllä olla että se on vain minulla eikä meidän isällä. )
Mutta näin vanhempana ja vähän viisampana, ei nälän ja himon iskiessä viitsi turvautua kekseihin tai karkkipussiin.
Oletteko muuten huomanneet kumman ilmiön. Silloin nuorempana sitä pystyi iltaisin pistelemään suuhunsa surutta ja ajatustakaan antamatta, erilaisia herkkuja herkun perään. Ei ne herkut silloin näkyneet ja tuntuneet missään. Vaaka ei värähtynyt ja olo oli mitä mainioin, seuraavanakin aamuna.
Nyt taas, kun elämäntavat ovat suhteellisen terveelliset ja ruokavalio kunnossa, ei suuhun uskallakaan pistää ihan mitä tahansa. Ei varsinkaan illalla. Ai kauheata sitä seuraavaa aamua ja jo yötä, jos illalla on erehtynyt pistämään suuhunsa jotain tavallisuudesta poikkeavan suolaista tai rasvaista.
Seuraavana aamuna ei näkö ole kaunis, kun kurkistat vessan peiliin. Olokin on tukala ja virta ei meinaa riittää edes kahvinkeittoon.
Tällaistako on tulla vanhemmaksi on useasti tullut mietittyä mieheni kanssa. Vai pitäisikö sitä höllätä välillä, jotta kroppa tottuisi aina silloin tällöin tapahtuviin irtiottoihin. Ehkäpä se onkin se ongelma.
Asiasta viidenteen ja kuudenteen, meidän isään siis.
Meidän isä syö joka ilta kaurapuuroa. Kaurapuuro on toki hyvä ja täyttävä iltapala, joka antaa isän nukkua ja herätä virkeänä. Mutta ei se meidänkään isä jaksa joka ilta kauhoa sitä samaa kaurapuuroa, vaikka siihen päälle välillä laittaisi voisilmän tai vaihteeksi vaniljaista omenamuusia.
Onpa hän heittänyt useammankin kerran ilmaan ajatuksen jostain muusta iltapalasta, mutta ei ole kuitenkaan päässyt puusta pidemmälle toteutuksessa.
Iltapala-dilemmaa pohtiessa tuli mieleeni lapsuudestakin tuttu ja melko useinkin valmistettu teeleipä.
Koska meidän isä on mieltynyt kaurapuuroon, mutta jotain uutta pitäisi saada, niin mieleeni tuli kaurahiutaleet.
Ja kaurahiutaleistahan ne teeleivätkin valmistuvat. Niiden valmistuksessakaan ei kauaa mene, koska taikinaa ei tarvitse kohottaa ja ainekset vain sekoitetaan yhteen.
Päälle juustoa tai leikkeleitä ja kurkkua. Kylkeen illaksi sopivaa teetä ja aika täydellisen herkullinen iltapala isälle on valmis. Ja voi siihen teeleivän kylkeen ihan hyvillä mielin vielä keittää sen iltapuuronkin, jos nälkä on kova.
Teeleivät
n. 10 pientä leipää
2 1/2 dl kaurahiutaleita
1 dl täysjyväohrajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g voita, sulatettua
2 dl maitoa
1.Sekoita kaikki ainekset yhteen. Ota tarpeen mukaan hiukan vehnäjauhoja avuksi ja pyörittele taikinasta 10 pientä teeleipästä.
2.Nosta leivät leivinpaperoidulle pellille. Pistele leivät haarukalla.
3.Paista leipiä 250 asteisen uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia, hieman uunista riippuen.
